Ensimmäisen kerran peuroja näkyi näin lähellä - ihan vain muutaman metrin päässä piha-aluetta kiertävästä aidasta. Jokunen vuosi sitten niitä näkyi myös, mutta hyvin harvakseltaan ja melko kaukana. Niidenköhän takia Bode on viime aikoina niin kovin möykännyt?
Eilen aamupäivällä Bode aloitti taas elämöinnin pihalla. Minä nappasin äkkiä kameran kaulaani ja avasin mahdollisimman hiljaa oven. Ei näkynyt muuta kuin koira keskellä pihaa tuijottamassa naapuritontille päin. Nähdessään minut, nousi konsertin volyymi melkoisesti. Mami tuli puolustamaan pientä poikaansa suurilta ja pelottavilta bambeilta. Olin ihan varma, että kohta sieltä naapuritontille menevältä tieltä päin tulee peura tai pari.
Vaan ei näkynyt, ei kuulunut. Bode alkoi varovasti hiippailla pihan perälle ja hetken päästä mulla sytytti. Pallo oli siellä pihan perällä ihan aidan vieressä. Ressukka ei uskaltanut mennä sitä hakemaan. Peurat olivat varmaan edellisenä iltana olleet siinä niin lähellä, että pientä pelotti, jos vaikka isot pahat bambit tulevat takaisin ja hyökkäävät pienen kimppuun. Mun läsnäolo antoi kuitenkin Bodelle sen verran rohkeutta, että uskaltautui hakemaan pallonsa eikä enää tarvinnut möykätä.
Illalla Pete keikkui venekatoksen telineillä ja näki taas peurat. Tällä kertaa toisella puolen taloa. Minneköhän parkkeeraisin itseni kameran kera odottamaan, jos niitä näkyisi tänäänkin?
Aidan vieressä kulkee naapuritontille menevä tie ja hieman tien toisella puolella näki Pete peurojen liikkuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti