torstai 27. marraskuuta 2008

Aivan järkyttävä sisustus

Oletteko koskaan vaatineet korvausta totaalisen pieleen menneestä sisustuksesta? Kokemuksia mulla on laidasta laitaan, mutta tämä viimekertainen löi kyllä mennen tullen kaikki. Annoin sisustussuunnittelijalle vapaat kädet ja palatessani kotiin muutaman tunnin päästä odotti minua aivan karmea järkytys!

En pysty sanoin kuvaamaan, millainen näky sai leukani loksahtamaan, joten tässä muutama kuva. Aivan hirveää jälkeä eikö? Vai mitä mieltä olette?
Mikähän järki tässä touhussa on ollut?
Patjan suojana ollut pussilakana oli aivan riekaleina, sohvan päällisenä ollut peitto myllättynä pieneen kasaan ja sohvapatjasta iso osa revitty pieniksi palasiksi ja levitetty pitkin lattioita... argh!


Nähtävästi meille täytyy seuraavaksi hankkia betonipenkit, eipä taida muunlaiset olla Bodenkestäviä :-( Ja siis todellakaan tässä ei ollut kyse siitä, että arvon herra olisi joutunut olemaan tuntitolkulla yksin, vaan olin ihan vain muutaman tunnin poissa kotoa. Kyllä se on vaan uskomattoman reipas ja aikaansaava poika ;-)
Itseensä ilmiselvästi
äärimmäisen tyytyväinen sisustussuunnittelija loikoilee aikaansaannoksensa vieressä.


Aina vaan meillä näköjään siirtyy uuden - ihmisille tarkoitetun ;-) - sohvan hankinta kauemmas ja kauemmas tulevaisuuteen. Tai jospa se sohvanurkkaus saataisiin sittenkin toteutettua yläkertaan, koirien ulottumattomiin... Sellaisestahan tässä on jo jonkin aikaa haaveiltu. Risuton, kuraton, hiekaton, muhkuraton, kuiva ja ehjä sohva, aah mikä ihana unelma!

Jospa joskus sellainenkin ihanuus koettaisiin ihan omassa kodissa, huokaus! Kyllä sellaisesta kelpaa haaveilla!

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Viikon koirakuva: vauhti

Tämän viikon koirakuvan aiheena on vauhti. Ja enköhän juuri edelliseen viikon koirakuvaan laittanut kaikkein tuoreimman vauhtiotoksen, vain päivää ennen tämänviikkoisen aiheen julkistamista, argh... tää on just tätä mun tuuria! Noh, tässä tulee sitten muutama vähän vanhempi kuva.


Bodella on vauhti päällä: Tuu jo Feta, juostaan lujaa!
Sainpas napsaistua
kuvan niin, ettei Wiltsu
ehtinyt kadota tähtäimestä...
kiirettä kyllä piti!
Ei ole pelkästään
kuvaajassa vika
(tällä kertaa),
kamerakin on niin
rasittavan hidas että...
Toisipa joulupukki vähän
paremman kameran ;-)


Raunioilla ja hakumetsässä on karvanassuilla aina niin hurja kiire, ettei toivottoman kömpelö ja hidas ohjaaja millään pysy koirien vauhdissa mukana, ei vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi muualla ei tarvitse edes yrittää, voi vain nauttia ihan kaikessa rauhassa ja katsella onnellisten otusten menoa - voi mitä vauhdinhurmaa!

Vauhtia on mittarissa myös ruoka-aikana. Ei kestä kuin hetken, kun ruokakupit on tyhjinä. Paitsi Bodella, joka yleensä syö hitaasti ja nautiskellen. Ja mikäli ruoka-aika uhkaa venyä herrasväen mielestä liian pitkälle, alkaa aktiivinen komentaminen: ruokaa niin kuin olisi jo, vauhtia, vauhtia, vauhtia!

Niinpä, vauhtia ja vauhdittamista riittää tässä jengissä yllin kyllin.


Vauhtia töppösiin ohjaaja! Missu on paikallistanut maalimiehen ja nyt on kova kiire päästä nakkipurkille!

tiistai 25. marraskuuta 2008

Ei nyt sentään liioitella olisi tarvinnut

Sitä saa mitä tilaa... Lunta oli toivottu ja sitä tulikin sitten eilisen ja edellisen päivän aikana ihan runsaasti :o vähempikin olisi kyllä riittänyt... Bodelta hukkui pallo jo sunnuntaina. Kävi kuulemma tyrkkäämässä sen lumikinokseen ja siellä se taitaa olla edelleen. Ja Wiltsu ressukka joutui eilen mönkimään mahaa myöten lumihangessa. Ei ole helppoa pienen pojan tällaisilla keleillä.


Wiltsu ja Bode miettivät aloittaisivatko leikin vai mitä tekisivät ja minä seuraan silmä tarkkana, meneekö homma kohta taas liian pitkälle... ja meinasihan se mennä, mutta onneksi ehdin pistää örinöille stopin ajoissa.

Koirat kävivät vähän ylikierroksilla, oli niin kivaa, kun on pitkästä aikaa paaaaljon lunta. Siinä sitä oli myös pojilla pähkäiltävää, kun miettivät, pitäisikö alkaa leikkiä vai öristäisiinkö ja isoteltaisiinko vain... Hohhoijaa niiden kanssa. Pahus, että Boden pallo oli hukassa. Olisi voinut purkaa ylimääräistä energiaansa enemmin siihen kuin Wiltsuun. Mutta onneksi eivät mitään örinöitä isompaa saaneet aikaan!


Missu olisi jo valmis menemään takaisin sisälle ja Bode taas olisi valmis leikkimään.

Missua paleli lyhyessä turkissaan ja se olisi halunnut melko nopeasti takaisin sisälle, mutta pakko oli tehdä vähän lumitöitä, joten koko konkkaronkka sai jäädä pihalle mun seuraksi. Arvatkaapa kuka seisoi jatkuvasti lumitönärin päällä tai vaihtoehtoisesti siinä, mihin olin lumia tyrkkäämässä? Lumi oli iltapäivällä jo melkoisen raskasta ja muutaman tunnin urakan jälkeen olin saanut vihdoin tehtyä pienen polun terassilta pihatielle. Palatessani pihanpuolelle huomasin, että koirat olivat ystävällisesti levittäneet lunta takaisin juuri putsaamalleni polulle :-( niinpä tietenkin...


Wiltsua ärsyttää jalkoihin kertyvät painot...

Eipä eilen käyty vain pistäytymässä ulkona. Kolmen koiran suihkutus ulkoilun jälkeen ei ole niin nopea ja nautinnollinen tehtävä, että sitä viitsisi tehdä useasti päivän aikana. Joutuivat ressukat olemaan pidemmän tovin pihalla ja suihkun jälkeen myös pitkään sisällä. Ei ravattu ees taas kaikenaikaa.

Illemmalla alkoi jo helpottaa. Ei tarttunut enää paakut jalkoihin, kun Bode jäi Peten kanssa vielä ties kuinka moneksi tunniksi lumitöihin. Pihatie oli aurattu vain juuri ja juuri auton levyiseksi eikä autolle ollut tilaa kääntyä jne. taisi olla aurauskalustolla aikamoisen kiireinen aikataulu...

maanantai 24. marraskuuta 2008

Viikon koirakuva: muoto

Ehdittiinpäs mukaan, vaikka viime tipassa ollaankin. Viikon koirakuvan aiheena on tällä kertaa muoto. Bode esittää aiheesta oman versionsa: muodoton :-)


Siis mitä tämä kuva esittää? Kameran näytöltä katsoessani luulin, että Bode tulee kuvassa kovaa vauhtia kohti pää sivullepäin käännettynä, mutta tietokoneen näytöllä selvisi, että ei sittenkään, kyllä se eteenpäin kuitenkin katsoi...

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Lumimyräkkää odotellessa

Kiireesti pitää laittaa vähän pihaa kuntoon. Lunta pyryttää jo kovasti ja illan sekä yön aikana sitä on luvassa vielä reilusti lisää...



Kivaa, että on lunta! Ei tosin liioitella sentään tarvitsisi ;-) Mutta ihanaa huomata, kuinka koirat ovat innoissaan ja pirteämpiä kuin aiemmin (no joo, ei puhuta Bodesta tässä yhteydessä, sen pirteyteen ei tällaiset asiat vaikuta).


Mikä erittäin tärkeä kapistus on rajattu pois tästä kuvasta?

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Törkeän huonoa palvelua

On päiviä, jolloin palvelu pelaa todella huonosti; ruoka ei tule ajallaan, juotavaa ei ole riittävästi saatavilla jne. Hyvää henkilökuntaa on vaikea löytää ja valitettavasti joidenkin kohtalona on jäädä enemmän tai vähemmän surkeiden palvelijoiden armoille :-( ihmisiähän nekin vain ovat.

Boden kanssa on siinä mielessä kyllä helppoa, ettei joudu juurikaan arvailemaan, mitä herra milloinkin haluaa. Kukaan ei voi olla kuulematta, milloin Bode haluaa ulos tai sisään. Herra nousee takajaloilleen ja rämppää ulko-ovenkahvaa niin raivokkaasti, ettei sitä kestä kukaan kuunnella. Ulkopuolella kahva on käännetty osoittamaan alaspäin, mutta siitä huolimatta Bode saa aikaan käsittämättömän metelin sitä rämpätessään. Mikäli sisäänpääsy ei tapahdu välittömästi, hyppää arvon herra ikkunaa vasten ja täppäilee sitä tassuillaan. Arvatkaapa vaan, kuinka hyvin meillä näkee terassille avautuvista ikkunoista ulos...

Eilen kuului kova pauke sisältä. Menin katsomaan, mitä herra tällä kertaa oli vaille. Noh, vesikuppihan se siellä sai kyytiä. Oli mokoma tyhjentynyt ja kun palvelija ei ollut heti sitä täyttämässä, niin Bode päätti ilmoittaa hyvin selkeästi närkästymisensä palvelun tasosta. Sanomattakin on selvää, että vesikuppi täyttyi välittömästi asian tultua ilmi ;-)

Täytyy yrittää parantaa palveluntasoa, ettei mulle kohta näytetä ovea :o

tiistai 11. marraskuuta 2008

Ja pimeys laskeutui yllemme

Eilen myrskysi taas oikein kunnolla. Lamput välkkyivät aikansa ja sitten vähän ennen kymmentä illalla tuli totaalinen pimeys. Olikin ensimmäinen ilta aikoihin, kun ei ainuttakaan kynttilää ollut palamassa... Siinä sitä sitten pilkkopimeässä hapuilin tulitikkuja, että saisi edes jotain näkyvyyttä. Pete oli hieman nopeampi (en vahingossakaan sano fiksumpi), kun haki taskulampun ja saatiin sijoiteltua kynttilöitä sinne tänne, että nähtiin edes jotain.

Jostain syystä Wiltsua pelottaa sähkökatkokset suunnattomasti. Se ei tunnu pelkäävän myrskyä ollenkaan, mutta kun sähköt räpsähtävät poikki, iskee sille paniikki. En ymmärrä miksi. Missua ja Bodea ei sähköttömyys haitannut yhtään. En tosin tiedä pelkäsi Missu kuitenkin myrskyä jonkin verran, koska olisi halunnut jäädä suihkun lattialle yöksi.

Ei Wiltsua kuitenkaan pimeä sinällään pelota. Ainoastaan sähkökatkosten aiheuttama pimeys. Tai ehkei siinäkään itse pimeys vaan jokin muu, mutta mikä, mikä liittyy sähkökatkokseen?

torstai 6. marraskuuta 2008

Viikon koirakuva: muisto


Riina ensimmäistä päivää Suomessa. Eletään ihan tammikuun alkua vuonna 1992 ja siitä se alkoi - elämäni tassunalla.

Viikon koirakuvan aiheena on tällä kertaa muisto. Ja muistoja näiden epeleiden kanssa onkin vuosien varrella kertynyt lukematon määrä.

Tässä muutama kuva pentuajoilta ja yksi ei niin hirmuisen mukava muisto eräästä nimeltä mainitsemattomasta täystuholaisesta... ;-) Pentukuvia on todella kiva katsella. Kumma vaan kun niitä aikoja ei oikein tahdo muistaa ilman valokuvia. Onko tuo todellakin ollut joskus noin pieni? :o


Bode kesäkuussa 2006, juuri Suomeen tulleena.


Sarjassamme ei niin kovin mukava muisto lokakuulta 2007...

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Mikä synttärilahja!


Wiltsu loikoilee kattoterassillaan - ei ole ihan joka pojalla vastaavaa.

Pete teki Wiltsulle synttärilahjaksi oikein kunnon kattoterassin boxin päälle. Kyllä pojan nyt kelpaa! Niin on hyvä ja tukeva alusta, ei tarvitse enää pelätä katon pettämistä eikä jalkojen telomista :-)

tiistai 4. marraskuuta 2008

Wiltsu 9 vuotta!

Mummi ja vaari pistäytyivät eilen kylässä ja toivat koirille jättisuuret korvat. Täytyihän sitä edes vähän juhlia, kun Wiltsu täytti 9 vuotta! Wiltsu on nyt kuulunut siis jo puolet elämästään meidän laumaamme!

Pitäisiköhän ensi vuonna järjestää ihan kunnon synttärikemut, kun Wiltsu saavuttaa jo kaksinumeroisen luvun? Bodekin täyttää huhtikuussa jo kolme vuotta, vaikka vastahan kävin sen sellaisena pienenä, sylissä kannettavana, käärönä hakemassa ja Missulle tulee kesäkuussa 12 vuotta täyteen. Aivan uskomatonta vauhtia aika kuluu :o

Mikä Missua vaivaa?

Illalla ihmettelin, kun Missua ei näkynyt missään. Bode oli ulkona, Wiltsu sohvalla, mutta Missusta ei mitään havaintoa. Lopulta se löytyi Wiltsun boxista! En ole ikinä ennen nähnyt Missun menevän boxiin vapaaehtoisesti - paitsi tietysti autossa olevaan boxiin. Mutta siellä se vaan makasi ihan tyytyväisen oloisena.

Wiltsu oli kyllä syönyt loput korvasta boxissaan, ettei Missu veisi sen jämiä, joten todennäköisesti Missu oli mennyt alun perin boxiin siivoamaan murenia. Mutta miksi se oli sinne jäänyt makoilemaan, sitä ihmettelen edelleen. Se tosin tuijotteli "kalteriseinää" vähän hämmentyneen oloisena (vai kuvittelenkohan vain?). Saattaa siis olla, että se hieman vanhuudenhöperönä oli unohtanut menneensä boxiin avonaisesta ovesta ja että siitä samasta oviaukosta pääsisi myös pois, jos vähän kääntäisi katsettaan toiselle seinälle ;-)