Tarkoitus oli siis ottaa tällä kertaa Wiltsulle ensimmäiseksi ukoksi haamu, mutta koska se oli jo ehditty laittaa valmiiksi, niin ei muuta kuin kokeilemaan... Ja ihme tapahtui; Wiltsu lähti saman tien töihin. Ei turhia haahuiluja, vaan heti aloitti etsinnän. Valitettavasti se ei vaan malttanut mennä tarpeeksi pitkälle, oli kuulemma muutamaan otteeseen käynyt noin kymmenen metrin päässä piilolta ja kaartanut pois. Lopulta eteni riittävän pitkälle, jolloin maalimieskin löytyi.
Jotain oli kuitenkin matkanvarrella tapahtunut, kun poitsi ontui toista etujalkaansa :-( Wiltsusta ei tosin tiedä, sille riittää välillä pieni risunpätkä karvoissa, ettei voi kunnolla liikkua. Tahtia ontuminen ei haitannut, vaan jätkä juoksenteli innokkaasti nilkuttaen keskilinjaa pitkin, kun pähkäiltiin, mitä sen kanssa tehdään... Varmuuden vuoksi päätettiin huutaa toinen maalimies reippaasti lähemmäs haamuilemaan ja otettiin se ihan lyhyenä pistona. Saatiin pojalle yksi hyvin onnistunut suoritus ja lopetettiin hommat siihen, ettei jalka kipeydy turhaan enempää.
Wiltsu olisi kyllä mielellään jatkanut vielä kolmannenkin ukon etsintää. Mulla teetti pikkuisen hommia saada se pois alueelta, kun jätkä oli aivan varma, että yksi äijä on vielä kateissa eikä olisi millään malttanut lähteä pois ;-)
Muutamia risuja Wiltsun jalasta ja kainalosta löytyi, mutta muuten siinä ei näkynyt mitään eikä aristanut jalkaa yhtään. Illalla ja vielä tänään aamulla ontui jonkun verran, joten täytyy nyt ottaa rauhallisesti ja seurata tilannetta. Toivottavasti on vain venähdys ja menee levolla ohi!
Niin ja ne Viron tuliaiset... muistin ottaa mukaan ja muistin jopa ihan omatoimisesti tarjotakin, hyvä minä! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti