Nyt on Bodekin päässyt vihdoin ja viimein raunioille tositoimiin. Kertaalleenhan se jo on, ihan pienenä poikana, käynyt raunioihin tutustumassa, mutta nyt siis viimein pääsi töihinkin. Vähän mua kyllä jännitti, että mitähän tästäkin tulee. Bode kun toimii ensin ja ajattelee sitten... jos ylipäätään ajattelee ;-)
Heti alkuun sain todeta, että tällä kertaa ohjaajaa todellakin tarvitaan. Missu ja Wiltsuhan eivät edes huomaa mun olemassaoloa ja toimivat täysin itsenäisesti raunioilla. Mutta Bode vaan istui kiltisti sivullani, kun otin remmin pois kaulasta ja odotti. Hmm tässä tarvitaan siis käsky... Epämääräisesti viittasin johonkin suuntaan ja sanoin: "Hakee". Ja Bode lähti sinne minne osoitin. Perhana! Täytyykö mun siis jatkossa opetella ottamaan huomioon tuulensuunnat ja kaikki muutkin tuollaiset asiat, mitkä Missu ja Wiltsu ovat tähän asti hoitaneet mun puolesta. Apua!
Onneksi treenien vetäjä huomautti, että kannattaisi lähettää koira toiseen suuntaan, niin sen olisi hieman helpompi työskennellä... Ja onneksi Boden suuntaa oli helppo muuttaa (toisin kuin Wiltsun ja Missun, jotka siis todellakin viis veisaavat mun höpinöistä, kun työskentelevät - onneksi!). Lähdimme siis vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin alun perin sain Boden lähtemään (voih!).
Kiltisti jätkä kävi tutkailemassa kaikkia röykkiöitä ja muita piilorykelmiä, joita sille osoittelin. Heti alkuun kävi ihan omatoimisesti ja tarkkaan haistelemassa isoa peltistä putkea, missä ei ketään näkynyt, joten kehotin jatkamaan matkaa. Ja ennen kuin ehdin edes pyytää tarkistamaan, kiipesi tiilimurskekasan päälle ja löysi betoniputkesta äijän. Jee, ensimmäinen löytyi!
"Suu kiinni ohjaaja!"
Toinen äijä löytyi myös helposti, kun oltiin riittävästi koluttu aluetta yhdessä. Mutta se kolmas... Yleensä äijät on ripoteltu suht tasaisesti sinne tänne, jos ei ohjaajaa haluta yrittää huijata, mutta Boden kokemattomuus aiheutti varmasti sen, ettei ohjaajalle anneta ylimääräisiä mahdollisuuksia töpätä (töppäilee tää ihan riittävästi muutenkin...). Minä yritän epätoivoisesti avustaa ja pyytää hakemaan niiltä kohdin, missä oletin kolmannen löytyvän. Jopa niin epätoivoisesti, että sain komennon pysyä hiljaa :-( Bode kun etsi ihan aktiivisesti, niin ei se mun jatkuva käskytys asiaa yhtään auttanut, päinvastoin.
Lopulta lähdettiin palaamaan alkupäähän ja Bode meni innolla takaisin samaisen peltisen putken luo, jota oli tutkinut jo heti alkuun. Minä hieman hämmentyneenä lähden perään ja sieltähän se viimeinen äijä löytyykin. Ei tosin siitä peltiputkesta vaan sen vieressä olevasta betonilohkarekasasta. Niinpä, olisihan mun pitänyt ymmärtää, ettei Bode jää nenänkäyttötaidossa yhtään Missusta ja Wiltsusta, vaikka sen työskentely muuten niin täysin erilaista onkin. Syytä siis olisi tarkistaa aina tilanne, jos se jotain tutkailee vähänkään tarkemmin, eikä vain jatkaa matkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti