Oltiin vaihteeksi Wiltsun kanssa perjantaina hakuilemassa. Viime aikoina sillä on ollut hieman keskittymisvaikeuksia ja päätön juoksentelu sekä merkkailu ovat olleet päällimmäisinä mielessä. Siispä päätin ottaa kaikki äijät haamuina, että olisi edes jotain tolkkua herran toiminnassa...
Ensimmäisen äijän kohdalla näytti siltä, kuin varsa olisi päässyt ensimmäistä kertaa kesälaitumelle - jätkä kirmaili onnesta soikeana sinne tänne (pöhkö!). Jonkin aikaa sähellettyään, ryhtyi kuitenkin viimein töihin ja etsi äijän.
Toinen meni jo hivenen paremmin, joskin jouduin lähettämään useampaan otteeseen, kun poitsi tahtoi kaartaa vasemmalle vain vähän matkaa edettyään :-( Lopulta se eteni suoraan ja pidemmälle, jolloin äijäkin löytyi.
Viimeinen olikin jo sitten suht ripeä suoritus. Taisi pikkupullero olla jo vähän puhki, kun ei enää ollut intoa ylimääräisiin pyrähdyksiin, vaan lähti suoraan äijälle.
Joo, Wiltsu on pikkuisen pyöristynyt :-( Täytyi jo vähän löysätä liivejä, että mahtuivat päälle :o Ei auta muu kuin lisätä liikuntaa ja vähentää ruokamäärää. Bodella olisi taas ihan päinvastainen aiheellista, mutta jospa sillä vain lisättäisiin ruokaa ;-) Liikuntaa siltä olisikin täysin mahdoton vähentää. Tai sitten pitäisi piilottaa kaikki maailman pallot... eikä sekään ehkä riittäisi. Pöhelö kun keksii omatoimisesti ja aktiivisesti puuhaa kaiken aikaa ihan yksikseenkin.
Niin ja meikäläinen sai taas kuulla pottuilua: "Koita nyt ainakin pysyä alueella!" sanottiin, kun olin lähdössä maalimieheksi. Ai miten niin muka? Minäkö en osaisi mennä aina oikeaan piiloon ja pysyä tarkalleen alueella? Höh, kaikkea sitä kuuleekin. Enhän kuitenkaan ole aikoihin eksynyt kunnolla ja ihan oikeasti reilusti alueen ulkopuolelle... Ja sitä paitsi silloin sai Ada ihan oikean pelastushakuharjoituksen! Ei huono juttu, vai?
