Sunnuntaiaamuna meni joululahjaksi saatu heräämisvalo räpsähtäen pimeäksi. Ei hemmetti, edellinen lamppu kesti noin kuukauden, menikö tämä nyt jo viikossa... Hetken siinä ehdittiin manailla, ennen kuin huomattiin, että myös kello oli pimeänä. Kyseessä olikin siis sähkökatkos.
Katkos kesti ja kesti. Alkoi jo vähän hirvittää. Kohta pitäisi nousta sängystä ylös jos meinaa ehtiä hakutreeneihin. Ei vaan huvittanut nousta, kun ei ollut sähköjä eikä siis onnistuisi kahvinkeittäminen, aamupala (leivät pakkasessa) ei edes pesulla käynti. Mielessä ehti jo käydä, että pitääkö tästä lähteä vanhempieni luokse aamutoimille, kun sähköt vihdoin noin tunnin odottelun jälkeen palautuivat. Ja eikun kiireesti ylös ja valmistautumaan lähtöön.
Voi sitä väenpaljoutta...
Matkalla sain tiedon, että meitä on tulossa peräti kolme koirakkoa treeneihin. Voi itku! Kiva käydä tunnin kestävissä treeneissä, kun matkoihin menee saman verran aikaa. Noh, tulipahan kuitenkin jonkinmoiset treenit pidettyä ja pidempään ei välttämättä olisi ollut kiva treenatakaan, kun oli niin hirmuisen kova ja kylmä tuuli.
Makkararinkiä ei Bodelle tällä kertaa otettu. Eipä sitä kahdella ihmisellä rinkiä oikein onnistu tekemäänkään, joten tyydyttiin siihen mitä oli: kahteen äijään. Molemmat otettiin haamuina.
Ensimmäinen oli todella helppo. Tuuli juuri sopivasti niin, ettei tehnyt heikkoakaan suunnata suoraan äijän luo. Siinä sitten aikani seisoskelin keskilinjalla ja odottelin, että maalimies tuo pojan syötellen pois. Mitään ei tapahtunut. Jaa... eikö siitä ollutkaan puhetta, ehkä siellä odotellaan minua saapuvaksi. Ja eikun vauhdilla piilolle. No siellähän sitä maattiin risukossa ja Bode ihmeissään, kun ei nakkia tipu ;-)
Kosketko ihan tosissas mun nakkeihin?
Toiselle maalimiehelle annettiin ohjeet tuoda poika syötellen pois. Tällä kertaa oli vähän hankalampi pisto, kun tuuli "väärästä" suunnasta. Mutta tarpeeksi pitkälle kun malttoi irtautua, niin jo onnistui. Isompia ongelmia tuli sen sijaan piilolta pois tullessa. Katseltiin keskilinjalla, kun maalimies käveli yksinään - Bode seisoi jähmettyneenä vähän matkan päässä takana. Mikähän sillä nyt on? Maalimiehen onnistui kuitenkin houkutella Bode taas matkaan. Ja hetken päästä sama juttu: Bode jää seisomaan maalimiehen jatkaessa matkaa. Argh!
Kaksikon päästyä keskilinjalle sain selityksen käytökselle. Maalimies mokoma oli mennyt ja pilkkonut Boden nakkeja vähän pienemmiksi, että riittäisivät koko matkalle. Ja sehän ei käy päinsä! Boden ruokaan ei kosketa! Bode oli pysähtynyt närkästyneenä joka kerta, kun maalimies oli napsauttanut nakinpalaa pienemmäksi. Samaa se on tehnyt ennenkin. Yhden maalimiehen se jätti aikoinaan metsään, kun tämä kehtasi pitää nakinpalasta kiinni niin, ettei Bode saanut koko palaa suuhunsa vaan olisi pitänyt puraista vain pikkupala. Bode päätti, että pidä nakinpalasi, minä en niitä enää halua ja häipyi.
Muuten treenit menivät oikein hyvin. Täytyy vaan palata ajassa taaksepäin ja muistaa taas pilkkoa nakit ihan pieniksi, että onnistuu syötellen poistuonti. On se Bode vaan niin hassu jätkä ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti