sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Voimamies

Mitä ihmeen meteliä alakerrasta kuuluu? En osaa yhdistää sitä mihinkään. Sitten kuuluu lasin helinää. Ei hemmetti. Olen aivan varma, että koirat kaatoivat vanhan ison lasisen viininkäymispullon. Kiukkuisena säntään alakertaan enkä voi uskoa silmiäni. Miten tämä on mahdollista?
Rappusilta avautuu uskomaton näky.
Hetken kestää ennen kuin tajuan,
mitä on tapahtunut.


Rappusilta kurkin varovasti, mitä on tapahtunut. Silmäni hakevat epätoivoisesti viininkäymispulloa, joka kuitenkin on aivan ehjänä omalla paikallaan. Hetken aikaa kestää ennen kuin aivoni käsittävät, mitä silmäni näkevät ja lopulta tajuntaan iskee, mitä on tapahtunut...

Alakerran lasivitriini on siirtynyt reilusti paikoiltaan. Kaapin ovi on selällään ja muutama pullo tippunut sieltä ulos lattialle. Laseja on sikin sokin sekaisin kaapissa, mutta ensisilmäyksellä kaikki näyttävät onneksi säilyneen ehjinä.

Mutta miten tämä on mahdollista? En voi käsittää. Miten ihmeessä kaappi on saatu siirrettyä pois paikoiltaan ja miksi? Itse tarvitsen kaksi kättä, takapuoleni ja hirveästi ähellystä, että saan sitä liikuteltua yhtään paikoiltaan. Miten se on onnistunut koiralta? Ja miksi se on moiseen puuhaan ryhtynyt? Olen oikeasti aivan ymmyrkäisenä ihmetyksestä!
Pulloja on kaatunut ja tippunut kaapista lattialle ja laseja sikin sokin.


Kaapin takaa löysin kyllä Boden putkenpätkän. Kapistuksen jonka kanssa ollaan treenattu (aivan liian harvoin). Mutta miten ihmeessä se on joutunut kaapin taakse?

Mielessäni risteilee noin miljoona kysymystä. Putkenpätkä on ollut eteisen lipaston päällä ja siellä ei kyllä ole ennenkään ollut mikään kummaltakaan pojalta turvassa. Mutta siitä huolimatta, tämä on varmasti ensimmäinen kerta, kun Bode on putkenpätkän ottanut omatoimisesti käyttöönsä. Jollei sitten Wiltsu ole pudottanut sitä lattialle ja Bode jatkanut leikkiä siitä... Mutta siirtää nyt isoa ja painavaa kaappia pois paikoiltaan. Ei mene mun tajuntaan moinen, ei niin millään.
Tältä sen olisi pitänyt näyttää.
Seisoa suorasti keittiön kaappia vasten.


Pitäisiköhän ottaa ja pultata kaikki huonekalut varmuuden vuoksi lattiaan kiinni. Minä haluan ehdottomasti olla se, joka tässä taloudessa päättää kaappien paikan. Ja kaiken muunkin. Koirilla on kyllä jonkinlaista sananvaltaa asioihin, mutta lopulliset päätökset teen minä. Piste!

Eihän siitä mitään tule, jos isoja ja painavia huonekaluja ruvetaan siirtelemään koirien toimesta ihan miten sattuu. Ja kauhea ajatuskin, että vitriini olisi kaatunut jonkun päälle. Huonostihan siinä olisi käynyt. Se nimittäin ihan oikeasti painaa ja paljon!

Mitähän herralla on seuraavaksi suunnitelmissa tehdä... Hirvittää ajatellakaan! Tai enpä oikeasti usko pystyväni edes ajattelemaan. Enpähän olisi ikipäivänä uskonut tällaistakaan tapahtuvan!

Kyräilyä ja jäykistelyä

Pitkästä aikaa oli taas poikien välillä vähän isompi erimielisyys perjantai-iltana. En tiedä mistä oli kyse. Olin yläkerrassa, kun pihalta alkoi kuulua pahaenteistä örinää. Säntäsin parvekkeelta katsomaan ja johan pojat olivat toistensa kimpussa. Vauhdilla alakertaan ja ulko-ovi auki. Wiltsu olikin jo märkänä ja tärisevänä oven takana odottamassa sisäänpääsyä.

Vapisevin käsin tarkistin pikaisesti pikkuisen. Ihan hento verinen jälki näkyi kädessäni. Vain pintanaarmu. Huh! Säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa. Pojilla on niin iso kokoero, että Wiltsu-reppanalla ei ole mitään mahdollisuuksia Boden suuttuessa oikeasti.

Kyräily ja jäykistely jatkuu yhä. Hiemankos harmitti, kun lauantaina oli tulossa pojille vieras mies käymään ja herkkuluut oli varattuna lievittämään Wiltsun epäluuloja. Normaalisti vieras mies (etupäässä tämä järjestely koskee miehiä) antaa herkun Wiltsulle saadakseen herran hyväksynnän ;-) Nyt en uskaltanut ajatellakaan normaalikäytäntöä. Pojille olisi taatusti tullut heti uusi sota, jos luita olisi vähänkin kauemmin heiluteltu niiden nenän edessä.

Päädyin siis itse antamaan koko jengille luut juuri ennen Jannen saapumista. Ja hyvin meni. Wiltsu vähän yritti haukahdella luu suussaan, mutta meni kuitenkin suht nopeasti herkuttelemaan.

Eikä ongelmia myöhemmässäkään vaiheessa! Jospa Wiltsu alkaa pikkuhiljaa todella uskoa ja ymmärtää, ettei vieraista miehistä ole sille minkäänlaista uhkaa. Vai huomasiko kenties mun hyvän mielen? Nyt on pihalle tuleva tienpätkä sellaisessa kunnossa, että uskaltaa ajaa tarvitsematta pelätä auton hajoavan isoihin kuoppiin. Yksin olisin saanut lapioida ja kärrätä hiekkaa pari päivää, nyt homma hoitui sukkelasti, kiitos Janne!

perjantai 28. syyskuuta 2007

Treeneissä

Keskiviikkona treenattiin taas Boden kanssa. Mahtava uusi treenipaikka. Oli bunkkereita, poteroita ja vaikka mitä mukavaa vaihtelua normitreeneihin. Mutta tunnelmaa hieman kyllä latisti tieto siitä, että jossain tien toisella puolella oli ihan oikeasti kateissa henkilö.

Treenit menivät taas suht koht hyvin. Haamuina otettiin kaikki kolme ja kaikki toivat pojan syötellen takaisin keskilinjalle. Viimeinen maalimies oli Bodelle ihan vieras, joten jonkin verran arastelua ilmeni taas. Meni kuitenkin ihan luo ja tuli muutaman lipeämisen jälkeen maalimiehen kanssa pois. Tällä kertaa olin muistanut pilkkoa nakit sen verran pieniksi, että maalimiehet saivat annettua aina palan kerrallaan. Bodehan oli närkästynyt viime kerralla, kun arvon herralle ei oltu annettu koko palaa vaan olisi pitänyt puraista vain osa. Bode oli ottanut hatkat. "Jos en saa kokonaan, en huoli ollenkaan." Nyt ei ollut sitä ongelmaa.

Treenien kääntyessä loppusuoralle, alkoi jo hämärtää ja iso liuta sotapoikia odotteli yhä ohjeita aloittaakseen etsintätehtävät. Myös hälyryhmäläisiä oli ennättänyt paikalle. Hirvitti ajatellakaan, kuinka peloissaan itse olisi jos olisi ollut jo tuntikaupalla metsässä eksyksissä. Hyvin on muistissa se treenikerta, kun ajatuksissani tarvoin reippaasti yli alueen ja olin lopulta autuaan tietämätön missä olin. Onneksi oli puhelin matkassa ja onneksi törmäsin sähkölinjaan. Oli helppo antaa jonkinlaista ohjeistusta olinpaikastani. Noh, Ada sai silloin ihan oikean pintahaun... Eli ei ehkä sitten kuitenkaan niin paha juttu, vai :-)

Mutta tosiaan ilman puhelinta ja tietoa onko etsijöitä tulossa ja jos niin milloin... Kauhea ajatus! Pimeäkin alkoi jo olla, kun käynnistin auton kohti kotia. Toivottavasti kadonnut löytyi ja oli kunnossa!

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Pölkyt pihalla

Bode ja limainen puupölkkykasa :o

Sainpas vihdoin heiteltyä puupölkyt pihan puolelle. Olisi vaan pitänyt ottaa ja siirtää ne talteen jo aikaa sitten, mutta kun ei niin ei. Olisi varmasti ollut paljon helpompi ja nopeampi homma, jos olisin tehnyt sen aiemmin. Nyt ne olivat jo ällöttävän limaisia ja liukkaita, osa ihan homeisiakin, yök! Eikä niitä pystynyt nostelemaan kuin yksitellen, kun meinasivat liukkauttaan livetä jatkuvasti käsistä. Onnistuin tietysti muljauttamaan ranteenikin siinä taiteillessani. Ei ole onneksi enää kipeä ja onneksi huomisessa treenipaikassa ei tarvitse yrittääkään saada autoa pyöriteltyä pienellä pläntillä ympäri - jos siis ranne tästä vielä intoutuu känkkäilemään. Mutta ei nyt näytä siltä.

Boxi liikkeellä

Hitsiläinen taas unohdin köyttää koiran boxin auton etuistuimen selkänojaan kiinni... Noh, tänään en kyllä enää jaksa. Huomenna se täytyy muistaa ennen liikkeelle lähtöä tai viimeistään ennen treeneihin lähtöä.

Olen jo muutaman päivän ajan ihmetellyt epämääräistä klonksumista ajaessani, ihan kuin takapaksi ei olisi kunnolla kiinni, vaikka sen kyllä pitäisi olla. Tässä yhtenä päivänä tuli sitten pamautettua takaluukku vähän voimallisemmin kiinni ja kauhistuin kuullessani aika ikävän helähdyksen. Boxi osui ikkunaan :o Onneksi ei mennyt lasi rikki!

Asiaa tarkemmin tutkailtuani huomasin, että kuormaköysi oli löystynyt ja boxi valunut taaksepäin ja aavistuksen vinoonkin. Mitenköhän se on mahdollista? Työnsin boxia eteenpäin ja köysi kiristyi taas. Mutta eihän siitä noin ole hyötyä, jos ei kerran boxi pysy paikoillaan :-( Täytyy siis palata entiseen systeemiin ja sitoa boxi matkalaukkuvyöllä etuistuimen selkänojaan. Eipähän pääse sitten enää valumaan taaksepäin.

tiistai 25. syyskuuta 2007

Briardipyörähdyksiä

On jo jonkin aikaa huvittanut seurata, kuinka Bode yrittää matkia Wiltsua. Wiltsuhan tekee vauhdikkaita pyrripyörähdyksiä aina innostuessaan ja Bode on nyt ottanut tavakseen tehdä samoin, kun ollaan lähdössä ulos. Huomattavasti isompi, kömpelömpi ja kankeampi briardi nyt vaan on melko huvittava tehdessään vauhdikkaita piruetteja :-D

Eilen tosin kävi köpelösti. Aamulla Bode jätti pyrripyörähdykset tekemättä ja juoksi sata lasissa ulko-ovelle. Jarrut vaan ei toimineet ja kuului hirveä kumahdus, kun äijäpoloinen törmäsi oveen... eihän siinä voinut kuin hihitellä, vaikka poika olikin hyvin rauhallisena ovella odottamassa. Taisi kerrankin vähän sattua, vaikka aiemmin mikään päähän osunut isku tai kolaus ei ole näyttänyt tuntuvan missään. Tai voihan tietysti olla, että se onnistui sen verran jarruttamaan, ettei törmännytkään pää vaan kylki edellä oveen...

Täytyy yrittää muistaa ottaa jossain vaiheessa kamera käsille, kun ollaan lähdössä johonkin. Jos vaikka saisi napattua muutaman briardipyörähdyksen videolle.

maanantai 24. syyskuuta 2007

Ihana päivä - pihahommissa


Jengi nauttii pihalla olosta

Missu piristyi eilisestä kyläilyreissusta niin, että on tänään käyttäytynyt kuin nuori tytön hupakko ;-) Aamulla Missu oli reippaana tyttönä rappusten alapäässä odottamassa, kun tulin alakertaan. Tervehti iloisesti ja piti kaikenaikaa huolen, että oli mun ja Boden välissä! Ihan hyvä juttu, eipä päässyt Bode hyppäämään vasten, mitä se nykyään innostuessaan on valitettavan usein ruvennut tekemään. Missu intoutui jopa kirputtamaan mua hihasta. Eipä ole sellaista tapahtunut aikoihin!

Anna pusu, jooko!

Tänään onkin ollut pitkästä aikaa aivan ihana päivä! Ollaan viihdytty pihalla ja minä olen jatkanut paikkojen talvikuntoon laittamista. Koirien, Boden etupäässä, pyöriessä jaloissa. Moneen otteeseen törmättiin, mutta vahinkoja ei sattunut, huh! Kertaalleen sydän hyppäsi kyllä jo kurkkuun, kun herra tuuppasi mua takaapäin juuri, kun olin menossa portaita alas... onneksi tasapaino säilyi!
Bode ja epämääräisen muotoinen möhkäle, mikä joskus on ollut pallo.


Bode pelasi koko päivän ahkerasti palloa. Tai paremminkin entistä palloa. Siitä on ilmat ollut pihalla jo ties kuinka kauan, joten eipä se juuri pallolta enää näytä... Välillä se toi palloa mulle, välillä Missulle. Jostain kumman syystä Missu ei vaan palloa potkaissut eikä heittänyt... Mutta ei se Bodea haittaa, aina kannattaa yrittää, jospa se joku kerta innostuisikin ;-)

Missu järsi ja silppusi puukalikoita, välillä komensi Bodea kauemmas tai muuten vaan ilmoitti, että nuoren herran olisi syytä taas vaihteeksi vähän rauhoittua. Wiltsu nautti raikkaasta syysilmasta ja otti aurinkoa - terassilla enimmäkseen, mutta pistäytyi nyt sentään välillä ihan pihallakin asti.
Eiköhän hei olis jo aika mennä sisään, ollaan oltu melkein koko päivä pihalla. Nälkäkin jo olisi...
Tule jo avaamaan ovi!


Nyt on olo ihan totaalisen puhkipoikki. Hyvä, että jaksaa teemukia nostaa huulille... Minä olen ihan raato ja koiratkin pötköttävät alakerrassa. Niin, paitsi Bode, joka jaksaa vielä tasaisin väliajoin rämpyttää ulko-ovenkahvaa... josko mentäisiin taas ulos... apua, en jaksa enää.

Taidankin viettää loppuillan sohvalla löhöten ja telkkaria tuijottaen. Muuhun ei taida oikein energia enää tänään riittää.

Veikkaisin, että uni tulee melko nopeasti, kun saan pään vähän myöhemmin illalla tyynyyn. Mikäli en sitten simahda sohvalle... Saas nähdä kuinka ämmän käy :-)

lauantai 22. syyskuuta 2007

"Isa" Chaccado Jackanapes 13 v.


Kuvassa oikealla synttärisankari itse, eilen 13 vuotta täyttänyt Isa,
vierellään siskonsa Saana 3v. ja Missu 10v.


Oltiin äsken Missun kanssa juhlimassa Isan 13-vuotissynttäreitä! Varsinaiset päivät oli jo eilen, mutta tänään Isa tarjosi mokkaruutuja ja kahvit. Johan tässä ehtikin yksi päivä mennä ilman, että sai mitään herkkuja... :o

Samanlaisia köpötteleviä mummeleita olivat molemmat vanhukset. Kummankin päähuomio oli kiinnittynyt pöydän antimiin ja päivänsankari jopa tyhjensi yhden pöydälle unohtuneen lautasen, kun tarjoilu ei pelannut tarpeeksi ripeästi ;-)

Missu oli onnesta soikeana, kun pääsi pitkästä aikaa mukaan ja pojat joutuivat jäämään kotiin. Käytiin samalla reissulla myös vanhempieni luona ja molemmissa kyläpaikoissa Missu-mussukka sai herkkuja ja huomiota. Kylläpä sitten olikin taas aihetta isotteluun, kun päästiin kotiin... ja siitä tietysti seurasi, että Bodelta tuli hätäpissat eteiseen :-(

Mahtavat synttärionnittelut Isalle ja koko Chaccado J-pentueelle!

perjantai 21. syyskuuta 2007

Kakkutreenit

Tänään meillä oli taas kakkutreenit. Ja tällä kertaa todellakin treenattiin ensin ja herkuteltiin kakkukahveilla vasta treenien jälkeen, tai noh, oikeastaan ennemminkin treenien lomassa. Onnittelut Niinalle siviilisäädyn vaihtamisesta ja kiitos kestityksestä!
Bode valmistautuu etsintään.
(Kuva edellisistä treeneistä, tällä kertaa kamera uinui repussa vaikka mukana olikin...)
Kuva: Kati Nieminen


Treenit meni yllättävän hyvin. Bode tervehti reippaasti kaikkia ennen töiden aloittamista, jopa ihan vierasta miestä! Alkaakohan mörköilykausi jo mennä menojaan?

Ukot otettiin taas haamuina ja jätkä tuotiin syötellen pois. Ensimmäisen ukon kohdalla kävi vähän köpelösti. Olin pilkkonut nakit kolmeen osaan ja maalimies meinasi, ettei anna koko palaa kerralla vaan piti kiinni niin, että Boden olisi pitänyt puraista pala. Herrapa otti ja närkästyi moisesta. "Jos en saa koko palaa, niin en ota ollenkaan." Ja tuli omineen keskilinjalle. Hetken maanittelemisen jälkeen palasi kyllä takaisin maalimiehen luo ja sen jälkeen kävelivät yhdessä takaisin keskilinjalle.

Toinen ja kolmas maalimies saivat ohjeistuksen nakkien syöttämisestä ja niiden kohdalla homma sujuikin sitten oikein mallikkaasti ;-) Vaikkakin läheltä piti, etten ollut kossupulloa velkaa Hannelle, kun Bode ahmi "nakkeja", joista yksi sattui olemaan Hannen sormi :o Hampaanjälki sormeen tuli, mutta ei onneksi näkynyt verta. Siinä menee meillä kossupulloraja, huh!

Haamuilut ovat tuottaneet tulosta. Poika etenee nykyisin ripeästi suoraan maalimiehen luo ja aiemmin harmina olleet turhat haahuilut ovat nyt jääneet kokonaan pois. Kiitos Virpi ja kumppanit ohjeistuksesta, hyvin toimii!

Ensi viikolla kakutellaankin sitten varmaan Adan ja Marikan Tanskanmatkan saavutusten kunniaksi... On meillä vaan niin yliveto treeniryhmä, ei voi kuin olla onnellinen, että on tähän ryhmään päässyt! :-D

torstai 20. syyskuuta 2007

Kiitos!

Vielä kerran iso kiitos kaikille koirien hoitoapua tarjonneille! Asia järjestyi parhaalla mahdollisella tavalla. Koirat saavat olla kaikki kotona, ei tarvitse hajottaa laumaa eikä jännittää miten poikien kohtaaminen sitten reissun jälkeen sujuisi. Olen oikein tyytyväinen ja voin lähteä reissuun hyvillä mielin! Sitten marraskuussa... ;-) Maltan tuskin odottaa...

tiistai 18. syyskuuta 2007

Itku pitkästä ilosta

Tänä aamuna pääsi itku :'( Ensin heräsin kriits krääts ääniin... "Bode prkl lopeta se sohvan repiminen!" Kiukku kuitenkin vaihtui nopeasti huolestuneisuuteen, kun tulin alakertaan ja huomasin Wiltsun olevan taas huonossa kunnossa. Wiltsu, tapansa mukaan, hyppäsi yksiönsä porttia vasten tervehtiäkseen mua, mutta rojahti saman tien nurin. Jalat haroivat sinne tänne ja lattialla oli oksennus. Voi itku! :-( Useampi kuukausihan tässä ehti jo vierähtääkin ilman kohtauksia.

Edellinen selkeä kohtaus oli 3. päivä huhtikuuta. Joskus alkukesällä oli joko lievä kohtaus tai sitten hädissäni vain kuvittelin koko asian. Joka tapauksessa tässä on nyt ollut todella pitkä hyvä jakso ja ehdin olla jo täysin varma, että kaikki on kunnossa. Vaan eipä ollutkaan :-(

Ja ne maksa-arvot on edelleen tarkistamatta. Vaikka se pieni ylitys ei tilannetta selitäkään, niin, täytyy silti ottaa ja varata aika uusiin verikokeisiin. Näkee ainakin mihin suuntaan - jos mihinkään - on arvot liikkuneet.

Onneksi Brysselin reissuun on vielä aikaa. Nyt tässä tilanteessa lähteminen olisi ollut mulle todella rankka paikka. Ja uudelleenharkintaan menee kyllä nyt koirien hoitokin... Voi pahus!

Niin, Wiltsu asuu nykyisin omassa yksiössään koirien ollessa keskenään. Kyllästyin joka-aamuiseen pissalänttien pyyhkimiseen, kun Wiltsu alkoi tuossa joku aika sitten merkkailla aktiivisesti reviiriään Boden seurassa ollessaan - etenkin yöaikaan ja kun ihmisiä ei ollut lähistöllä. Nyt ei enää näy merkkejä missään, kun Wiltsu on omassa huoneessaan portin takana. Liittyykö merkkailu ihan vain siihen, että Bode alkaa olla jo "iso jätkä" vai vaikuttaako osaltaan se, että Wiltsu ei ole ihan kunnossa ja yrittää epätoivoisesti pönkittää asemaansa niin kauan kuin siihen vielä pystyy..? Mistä noista tietää...

(Lue lisää: Wiltsun sairauskertomus)

maanantai 17. syyskuuta 2007

Jokohan vihdoin pääsisin Brysselissä käymään?


Jengi pihalla

Olen tässä jo useamman vuoden suunnitellut matkaa Brysseliin. Ystäväni on asunut siellä jo kahdeksan vuotta ja olen luvannut lupaamasta päästyäni, että pistäydyn kyllä kylässä, ennen kuin se sieltä kotiutuu takaisin Suomeen... En tiedä kauan mulla vielä olisi "armonaikaa", mutta nyt viimein aion reissun kyllä jollain konstilla toteuttaa. Ainoa ongelma on koirien hoito. Helpointahan olisi, jos joku majailisi täällä niiden kanssa, ettei tarvitsisi etsiä kaikille omia hoitopaikkoja (kukaanhan ei ole niin hullu, että ottaisi kolmea koiraa hoitoon).

Ja koska suunnitelmissani on vain (pidennetty) viikonloppureissu, niin uskon ja toivon koirien hoidon järjestyvän jollain konstilla! Enpä ole aikoihin ulkomailla käynytkään. (Viimekeväistä Ruotsinreissua ei tietenkään lasketa, Ruotsihan on toinen kotimaa ;-) )

Vihreänä kateudesta luen Jarin matkakertomusta. Etukäteen voivottelin, että jos sen matka käy Romanian Transsylvaniaan, niin multa tulee itku. Ja siellähän se nyt just on! Sinnekin olen kaavaillut - sitten joskus - matkustavani. Huokaus. Eipä ole juuri tullut matkusteltua enää koirien astuttua elämääni. Sitä ennen reissasin kyllä. Paljon on maita ja paikkoja koluttu, mutta niin paljon mielenkiintoista olisi vielä näkemättä...

Joo-o, se on nyt sitten syksy saapunut ihan tosissaan. Koirien juomakaukalosta (vanha lastenamme) löytyi viikonloppuna kaksi hukkunutta hiirtä :-( Oli siis korkea aika kaataa vesisaavit nurin, kun hiiret alkavat jo hipsiä lähemmäs torppaa. Voi ei, kohta se rapina taas alkaa! :-(

Herätys kukonlaulunaikaan - sunnuntaina...

Eilen oli yhdistyksen ensimmäiset pelastusjälkikokeet. Aamulla kukonlaulun aikaan (vaikkakaan ei kiekunut kukko herätystä) ylös ja auton nokka kohti Virolahtea. Töihin. Ei ole ihan järkevä harrastus mulla. Kuinka moni oikeasti lähtisi vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna aikaisin noin 50 kilometrin (?) päähän ensin istuskelemaan hetkeksi ja sen jälkeen seisoskelemaan hetkeksi... Kylmäkin oli ja vettä tihkutti.

Kotihommia on sen verran runsaasti rästissä, että orjatyövuoro oli mulle tarpeeksi, en viitsinyt enää lähteä jäljestystä katsomaan, vaikka ihan mielenkiintoista se olisi ollut. (Ja kai se on tunnustettava, että vähän mietitytti, jos en jäljiltä enää pois osaakaan... tottiskentältä oli riittävän selkeä reitti palata takaisin isolle tielle...)

Ja se saamarin rekkajono! Olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun. Mutta ei, kun yhtäkkiä jossain kohtaa Haminan jälkeen oli taas pitkät rivistöt rekkoja tienpientareella. Ihan kiva ajaa keskellä tietä. Rätätätätää, auto tärisi ja rämisi, kun tien keskiosaan oli tehty räminäraidat, mutta siinä oli pakko ajaa. Lähemmäs rekkoja en uskaltanut mennä, kun siellä täällä aukesi ovi ja kuski pomppasi maahan... Määränpääkin oli outo, joten hirvitti, kun en nähnyt tienreunalla olevia kylttejä... Onneksi en sentään porhaltanut risteyksen ohi. Toisin kuin viime talvena, nyt oli sentään jätetty ihan reilusti tilaa risteysten kohdille.

Ja onneksi ei ollut Wiltsu kyydissä, sitä kun vähän hirvittää tuollaiset räminät!

torstai 13. syyskuuta 2007

Valmisteluja talven varalle


Joko saan mennä tonkimaan ja katsomaan, mitä kaikkea noihin uusiin kukkapenkkeihin on piilotettu..?

Täytyy tässä varmaan alkaa pikkuhiljaa valmistautua talven tuloon. Olen väsännyt uusia kukkapenkkejä, joihin olen siirtänyt monivuotisia kasveja ruukuista. Kädet on kyynärpäitä myöten ristissä, että Bode antaa penkkien olla rauhassa... Terassin edessä olevat kukkapenkithän saivat lähtöpassit jo heti Boden taloon tultua. Ei kestänyt niissä yksikään kukka hengissä, kun Bode mylläsi ja tallasi :-( Uudet penkit ovat kyllä suht lähellä terassia... Reunuskiviä tuli jo aiemmin raahattua valmiiksi pihan perälle, mutta nyt päätin sittenkin, että haluan penkit lähemmäs taloa. Vähän kyllä hirvittää :o Kauempana olevat istutukset se on jättänyt rauhaan, mutta ovatko nämä jo liian lähellä - toivottavasti ei!

Terassilla oleva hyllykkö alkaa täyttyä tulevien kylmien kelien varalta takkapuista. Missu, joka täällä eniten puita järsii ja kuljettelee, on aiempina vuosina antanut hyllykössä olevien puiden olla rauhassa, mutta nyt se on viime aikoina alkanut vaikuttaa sen verran vanhuudenhöppänältä, joten saas nähdä miten tänä talvena käy. Yksi iso puupökkelö oli jo ehditty raahata hyllyköstä pihalle :-[ grrrr. Missu on kuitenkin syytön, koska vain pojat olivat pihalla, kun tämä tapahtui. Eli syyllisen täytyy olla - taas kerran - Bode, koska Wiltsu ei olisi niin isoa halkoa saanut ylhäältä hyllystä otettua ja raahattua pihalle. Täytyy siis alkaa kehitellä jotain estettä, etteivät koirat pääsisi hyllyn luo.

Näinköhän tänä vuonna ennättäisin korjata pihalla lojuvat, enemmän tai vähemmän tarpeelliset ja tärkeät, tavarat talteen ennen kuin lumi peittää ne alleen... Viime talvenahan siinä kävi vähän köpelösti :o kun talvi tuli ihan yks kaks yllättäen ;-) Pääasiassa pihalla on siellä täällä koirien leluja ja erilaisia työkaluja, lapioita, istutuskauhoja yms. Olisi tietysti ihan hyvä ehtiä saada ne ajoissa talvisäilytykseen.

maanantai 10. syyskuuta 2007

Vastaus arvoitukseen


Wiltsu lepäilee sohvalla - tällä kertaa sohvan päällä, ei sisällä ;-)

Ai niin se arvaustehtävä. Jäin odottelemaan vielä vastauksia, mutta kun niitä ei enempää tullut :-( niin laitetaan sitten vastaus: Wiltsuhan se höppänä on, joka siellä sohvan sisällä luurasi :-D

Raju takamukseen tökkijä

Voi ei, paljonko mun pitäisi vielä yrittää jaksaa lykkiä...


Eilen yritin siistiä pihaa. Nurmikko on kasvanut jo reippaasti ylipitkäksi ja niin märkääkin se oli, ettei käsipelillä työntäminen oikein millään ottanut onnistuakseen. Ihan pienen pienen pläntin, vain murto-osan piha-alueesta, sain parturoitua ja sitten oli pakko pitää paussi, olin aivan puhkipoikki. Tauko venyi kuitenkin lopulta ennakoitua pidemmäksi, kun vettä alkoi ropista taivaalta. Ruoho kastui siis entisestäänkin, joten päätin siirtää urakan myöhempään. Ehkä annan sen kasvaa ihan rauhassa vielä jonkin aikaa ja otan sitten viikatteen käyttöön.

En kuitenkaan uskalla ruveta viikatteen kanssa riehumaan jos koirat eivät ole visusti sisällä ja lukkojen takana. Varsinkin Bode. Ruohonleikkuri sai onneksi tällä kertaa olla rauhassa. Homma oli ihan riittävän rankkaa, ilman että joku olisi koko ajan ollut hyökkäilemässä kapistuksen kimppuun. Joskus aiemmin Wiltsu on yrittänyt käydä pyöriin kiinni, mutta tottelee onneksi kuitenkin hyvin, kun sille ärähtää eli ei ole ollut kovin lähellä kielen tai kuonon typistys :o Bode ei ollut yhtään kiinnostunut ruohonleikkurista, mutta käveli jatkuvasti mun perässä (tai pyöri muuten ympärillä) ja tökki mua takapuoleen. Jessus, että se on kovakourainen, sattuu niin vietävästi kun se tökkäisee rajusti kuonollaan takamukseen.

Kohta pitäisi siirtää myös pihakalusteet säilytykseen. Pihavajan katto vain on romahtamispisteessä. Ei tule kestämään ensi talven lumia. Pete sanoi kyllä saavansa sopivaa puutavaraa siihen (pistepistepiste) ja minä mielessäni järkeilin, että se myös korjaisi katon. Mutta eihän se niin sanonut, joten näinköhän täydensin ja ymmärsin - taas kerran - epämääräisesti ilmaan heitetyn lauseen väärin :-( Noh, sen näkee sitten joskus.

Vähän kyllä harmittaa, että jäi niin paljon sellaista keskeneräiseksi, mitä minä en yksin saa valmiiksi. Remonttihommia lähinnä: talosta on yksi seinä maalattu, kolme maalaamatta. Aitatarvikkeitakin on valmiina odottamassa, kun aitaa oli tarkoitus korjailla ja parannella paremmin Bodea piteleväksi (jos sitä nyt ylipäätään on mahdollista millään keinoin saada pysymään visusti pihalla...) jne. jne. Ja suunnitelmissa muutenkin oli paljon kaikenlaista kivaa, mutta mutta... Ja eikun hakemuksia lähettelemään - remonttitaitoiselle miehelle on täällä paikka avoinna ;-)

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Isättömät lapset

Pete vei eilen viimeiset pari kuormallista tavaroitaan täältä pois. Eli ei ole mun lapsilla enää isiä. Eivät ole oikein tainneet tilannetta vielä tajuta. Kukaan ei näytä olevan ihmeissään eikä ikävöivän.

Etukäteen murehdin ja olin aivan varma, että Wiltsu ottaa tosi raskaasti, onhan se sentään aiemmassa elämässään jo eron kokenut ja joutui silloin repäistyksi irti kaikesta tutusta. Tosin toivon, että se on onnellinen kun pääsi silloin meidän laumaan... Ja ehkä se on nyt jo näiden muutaman vuoden saatossa oppinut luottamaan siihen, että minä olen ja tulen olemaan pysyvä osa sen elämää ja kuulun sen laumaan niin kauan kuin molemmat hengissä ollaan!

Missua tilanne ei hetkauta puoleen eikä toiseen ja sen tiesin kyllä. Siitä mulla ei ollut epäilystäkään. Missun kanssa meillä on yhteistä taivalta reilut kymmenen vuotta, eikä Missun ole koskaan tarvinnut epäillä, että se joutuisi omasta laumastaan pois. Aina joskus joku laumasta lähtee, niin kuin kisut ja mamma aikoinaan taivaaseen. Ja aina välillä tulee uusi ihminen tai eläin poislähteneen tilalle. Mutta yksi pysyy - aina ja ikuisesti - minä! Ja se selvästi riittää Missulle!

Boden suhtautumista mietin etukäteen epävarmana, mutten kovin huolestuneena. Bode tuntuu olevan niin onnellinen elämästä yleensä, ettei sitä näytä kovasti hetkauttavan kukaan eikä mikään ;-) Se ottaa riemuiten ja pomppien kaikki tutut vastaan ja lähtiessä katsoo vain perään "Ai sinä lähdet nyt. Oisit voinut olla pidempäänkin, mutta heippa, nähdään taas!"

Koirien sopeutumista helpottaa varmaan sekin, että Pete oli tässä lopussa viikot pois ja vain viikonloppuna täällä. Eikä se tosin kovin paljon täällä meidän seurassa muutenkaan viihtynyt, joten ehkei koirille kova ikävä pääse syntymäänkään. Ja paljonhan vaikuttaa se, miten minä suhtaudun tilanteeseen. Olo on tietysti vähän tyhjä ja apea, mutta kaikin puolin tyytyväinen olen tähän ratkaisuun ja varmasti koirat aistivat sen!

torstai 6. syyskuuta 2007

Bode hakuilemassa

Toinen metsätreeni Boden kanssa pitkän kesäloman jälkeen sujui enemmän ja vähemmän hyvin...
Ensimmäinen maalimies oli Bodesta tosi epäilyttävä.


Päätettiin ottaa Bodelle taas pari helppoa. Ensimmäinen äijä meni pusikkoon haamuilemaan. Bode oli intoa täysi ja heti valmiina lähtöön, mutta viime metreillä iski epävarmuus. "Tuo tyyppi vaikuttaa aivan vieraalta... hmm. Uskaltaakohan sinne mennä?" Ei uskaltanut. Mami joutui avustamaan. Käveltiin yhdessä lähemmäs ja lähemmäs ja kokeiltiin lähetyksiä eri etäisyyksiltä. Vihdoin, muutaman metrin etäisyydeltä, lähetys onnistui ja pikku poika uskaltautui ihan äijän luo. Tosin varuillaanhan piti tietysti olla, eihän sitä tiedä josko maalimies vaikka ottaa ja koskee :o
Toinen maalimies olikin sitten jo riittävän tuttu, ei pelottanut Bodea yhtään! Leikki olisi kyllä kiinnostanut kovasti...

Toinen maalimies otettiin myös haamuna. Sama juttu, Bode oli intopiinä heti valmiina lähtöön. Ja tällä kertaa maalimies olikin riittävän tuttu, ei ongelmia.

Bodella olisi hyvin ollut aikaa ja mielenkiintoa touhuta vaikka mitä maalimiehen kanssa, ei ollut kiire pois eikä poikaa olisi vähempää voinut kiinnostaa kun ohjaaja ilmestyi paikalle. Maalimies sai kaiken huomion (miten niin joku täällä katkerana jupisee...) niinhän sen pitäisi mennäkin.

Meitä oli taas niin vähän koirakkoja treeneissä, että kahdella äijällä mentiin, kun ei marjamummoakaan metsästä löydetty maalimieheksi, vaikka siellä sellainen kuulemma kuljeskeli ;-) Noh, eipähän kestänyt treenit pitkään.

Koskahan niitä sotamiehiä saadaan värvättyä maalimiehiksi..?

tiistai 4. syyskuuta 2007

Hengissä ollaan!

Näköjään sitä sitten kuitenkin luetaan tätä meidän blogia - vaikkakin salaa, kun kommentteja raapustuksiini ei juurikaan näy eikä kuulu... Peräti pari kuukautta tässä vierähti ilman että blogia tuli päivitettyä ja nyt olen jo useammalta taholta kuullut huomautuksia asiasta ja jopa tiedusteluja, että ollaanko täällä enää hengissäkään. No ollaan ollaan! Hengissä ollaan ja muutenkin ihan kunnossa koko jengi.

Raapustelen tässä samaan syssyyn vähän useampia tapahtumia viime kuukausilta - sen mitä suinkin muistan (ettei heinä- ja elokuu jäisi sentään ihan kokonaan vaille kirjoituksia...) Mutta tässä nyt kuitenkin vain viime viikonlopun tapahtumat:

Pyrrien erkkari

Viime viikonloppu vierähti Kotkan Santalahdessa pyrrien erikoisnäyttelyssä. Paimenten kehä oli sunnuntaina ja lauantai meni ell Tarja Kolisojan avustajana polvitutkimusten ja silmäpeilausten merkeissä lomakkeita täytellessä ja silmätippoja laitellen.

Lauantaina oli aivan ihana päivä, aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta sunnuntaina myrskysi, satoi ja oli kylmä. Harmi, ettei molempina päivinä voinut olla hyvä ilma :-( Mutta jos sää ei suosinut, niin arpajaisonni oli kyllä erinomainen - jokainen arpa kun voitti, niin ei voinut käydä huono säkä! ;-)

Bode silmäpeilauksessa
Bode oli ilmoitettu lauantaiksi erkkariin silmäpeilaukseen, kun "vääränrotuisiakin" joukkoon mukaan mahtui. Ja koska minä olin paikalla töissä, piti Peten lähteä mukaan Boden seuralaiseksi. Ihme ja kumma, mutta mitään vastaväitteitä ei kuulunut :o Se oli erinomaisen hieno juttu, olin tosi tyytyväinen, ettei Boden tarvinnut olla yksin boxissa autossa tai puuhun sidottuna koko päivää, vaan pääsi Peten kanssa lenkkeilemään ja touhuamaan kaikenlaista peilauksen jälkeen.

Niin ne silmät, kunnossa olivat. Vähän näkyi ruskeaa pigmenttiä linssien etukapseleissa, mutta puhtaat paperit poika sai ja koodin J1. Hieno homma! Ja itse peilauskin sujui kuulemma ihan hyvin. Senkin pojat hoitivat ihan keskenään ja hyvin hoitivatkin! :-)

Wiltsu näyttelyssä
Wiltsu osallistui sunnuntaina erkkarissa valioluokkaan Seijan toimiessa handlerina. Halusin vain Wiltsun pääsevän pitkästä aikaa kehään, en odottanut näyttelyltä mitään, joten pojan sijoittuminen luokassaan oli todella iso ja positiivinen yllätys! Ensin tuomari Guido Massimello Italiasta nosti Wiltsun neljänneksi ja lopulta vielä kolmanneksi. Vähänkös olin ylpeä pikku pojastani! Kiitos Seija!

Ylpeyttä lisää vielä se, että keli oli Wiltsun kannalta mitä karmein. Wiltsu inhoaa sadetta ja varpaiden kastumista. Tuulla saa, jos tuulee edestä päin, mutta jos tuulee takaa, niin Wiltsu saa kohtauksen. Kukaan ei saa puhaltaa Wiltsun pyllyyn ;-) siitä Wiltsu ei tykkää! Noh, onneksi Seijalla oli kokemusta tästä ja muisti, ettei yritäkään asetella Wiltsua pylly tuuleen päin.

Pra-näytteitä
Erkkarissa oli myös mahdollista otattaa ilmaiseksi verinäytteitä dna-pankkiin ja samalla "verenvalutuksella" yritettiin saada värvättyä kuutta koiraa osallistumaan myös pra-tutkimukseen. Näistä kuudesta pra-sairaan koiran lähisukulaisesta vain kolme antoi näytteen - ja niistäkin yksi oli meidän Wiltsu, jonka aiemmin lähettämäni näyte on mystisesti kadonnut johonkin :-( Noh, täytyy vaan toivoa, että näistä olisi jotain hyötyä ja tutkimusta saataisiin eteenpäin niin, että tulevaisuudessa olisi mahdollisuus tunnistaa sairauden kantajat - jo ennen kuin jälkeläisiä sairastuu! En vaan oikein jaksa käsittää mikä ihmisiä vaivaa... näytteen otattaminen ei maksanut mitään, näytteenottaja ei ollut monenkaan askeleen päässä odottamassa eikä koko touhuun mennyt montaakaa minuuttia. Eikö asialla ole väliä niin kauan, kun oma koira on terve?

Näytteet - kaikki kolme - lähtivät eilen pikakirjeenä Saksaan. Toivottavasti ne ovat kelvollisia (Suomesta on kuulemma tullut paljon käyttökelvottomia näytteitä) ja toivottavasti niistä on tutkimukselle hyötyä!